"EN PÄÄSSYT OMIN VOIMIN EDES VESSAN PYTYLTÄ"
Vaasalainen posteljooni Tom Hietaharju sairastui vakavasti viitisen vuotta sitten. Lääkärit epäilivät selkärankareumaa ja tarjosivat hänelle yhä kovempia kipulääkkeitä, mutta vei kolme vuotta, ennen kuin diagnoosi varmistui. Tomin särkyjen takana on harvinainen geenivirhe.
- Olen jättänyt reuma- ja särkylääkkeet kokonaan pois. Vaivat pysyvät kurissa luontaistuotteilla ja nykytilanteeni on suoraan sanoen aika loistava, ensi syksynä isäksi tuleva Tom myhäilee.
Tom Hietaharju, 30, on toiselta ammatiltaan hifi-asentaja ja hänellä oli oma autoliikkeen asentamo, kun sairaus yllätti. Ilmaantui outoa ristiselkävaivaa, joka kolotti ja aiheutti ikävää jäykkyyttä. Oireita luultiin aluksi tavalliseksi iskiakseksi eli välilevyn pullistumaksi, mutta kun ne eivät kadonneet minnekään vaan suorastaan pahenivat, Tomin ei auttanut muu kuin lopettaa firma ja ruveta sairastamaan. Alkoi aikamoinen lääkärikierros.
- Sain heti kättelyssä diagnoosiksi selkärankareuman, koska olin hetkeä aikaisemmin sairastanut silmätulehduksen. Minulle määrättiin kovat lääkkeet, joita käytin varmaan vuoden verran, mutta niistä ei ollut muuta seurausta kuin se, että virtsa muuttui keltaiseksi ja aloin hikoilla.
- Minulle määrättiin koko ajan kovempia särkylääkkeitä, mutta aamuisin selkä oli aina hirmuisen jäykkä ja ristiselkää kolotti. Lopullista diagnoosia sekoitti tässä vaiheessa vielä sekin, että sain jotain nostaessani aivan oikean välilevyn pullistuman. Söin siihen aikaan niin kovia särkylääkkeitä, että ne turruttivat kivun, ja niin vain sinnittelin eteenpäin.
Tom on ollut naimisissa Katinsa, 27, kanssa jo kymmenen vuotta. Pariskunta odottaa esikoistaan syntyväksi ensi syksynä. Kun Tomin vaivat olivat pahimmillaan, lapsen hankkimista ei uskallettu ajatellakaan, sillä Katilla riitti Tomissa aivan tarpeeksi huolehtimista.
- En päässyt omin voimin pois edes vessan pöntöltä, Tom huokaa. - En päässyt ilman hänen apuaan kylpyammeen reunan yli suihkuunkaan. Kati joutui huolehtimaan minusta ihan täysipäiväisesti ja siinä vaiheessa olin itsekin jo aika masentunut. Mitä elämästä tulee, jos pitkälti alle kolmekymppisenä on näin huonona?
Tomin lääkitystä vain kovennettiin. Onneksi postin terveydenhuollosta löytyi Nina Fränti -niminen fysioterapeutti, jolle Tom lähettää suuret kiitokset. Nina tutki Tomin ja arveli tällä olevan mahdollisesti vikaa selässä muuallakin, mutta välilevyn pullistumasta hän oli aivan varma. Fränti passitti Tomin Petri Lehtonen -nimiselle urheilulääkärille, jolle Tom niin ikään on kiitollinen. Lehtonen järjesti ajan magneettikuvaukseen.
- Kolmannen nikaman kohdalta löytyi iso pullistuma sisäänpäin, ja sitä ruvettiin kuntouttamaan, Tom kertoo. - Kului puolisentoista vuotta, ennen kuin tämä vaiva saatiin pois päiväjärjestyksestä, mutta varsinainen alkuperäinen ongelma oli yhä olemassa. Elin koko ajan lääkehuuruissa. Lääkärit epäilivät edelleen reumaa ja määräsivät kovia särkylääkkeitä. Vaivan nimi oli kuulemma ilman muuta selkärankareuma, sillä silmätulehdus viittasi siihen.
Oli kuitenkin niin, että Tomin selkärankareuman kaltaiset oireet kertoivat enemmänkin seurauksesta kuin syystä. Kesti peräti kolme vuotta, ennen kuin diagnoosiksi varmistui harvinainen geenivirhe, nimeltään HLAB 27+, mikä tarkoittaa joko selkäreumaa tai reaktiivista niveltulehdusta, joka kohdistuu ristiselän alueelle. Ei siis ihme, etteivät perinteiset reumalääkkeet auttaneet geenivirheeseen!
- Geenivirhe aiheuttaa myös silloin tällöin ilmaantuvat silmätulehdukseni, Tom kertoo. - Geenivirhettä esiintyy äidin puolella sukua, mutta ilmeisesti se on hypännyt yhden sukupolven yli. Ihan lähisuvussa sitä ei ole. Toivottavasti se tekee taas loikan, kun meidän lapsemme syntyy syksyllä.
Kun Tomille valkeni vaivojensa todellinen syy, hän alkoi hakea helpotusta muualta kuin kovista ja turruttavista särkylääkkeistä.
- Satuin tapaamaan muutamia tuttuja, jotka suosittelivat minulle luontaistuotekaupan valmisteita ja samoihin aikoihin luin itsekin jutun, jossa kerrottiin ihmisten saaneen vaivojaan kuriin inkiväärivalmisteilla. Ajattelin kokeilla ihan kurillani, vaikka olinkin vielä siinä vaiheessa sitä mieltä, että kyse on täydellisestä huuhaasta ja ihmisten rahastuksesta.
Kun olin syönyt Nokkos-Kalkki-Inkivääri+vihersimpukka -valmistetta jonkin aikaa, ajattelin että muutosta ei taida tapahtua.
Tom aloitti kuurinsa puolisentoista vuotta sitten ottamalla yhden tabletin aamulla ja toisen illalla. Pian tämän jälkeen hän tuplasi annostuksensa, ja kun puoli vuotta oli kulunut, hän alkoi ensimmäisen kerran huomata elimistössään muutosta. Takareisien jäykät lihakset alkoivat oudosti pehmetä. Ne olivat menneet lukkoon jäykän selän takia. Myös säryt vähenivät.
- En silti halunnut uskoa, että se olisi voinut olla luontaistuotteen ansiota, Tom toteaa. - Pidin välillä jopa pienen paussin enkä ostanut Nokkos-Kalkki-Inkivääriä lisää, mutta särky palasi takaisin, samoin jäykkyys. Kun rupesin taas syömään samoja tabletteja, vaivat lievenivät, ja nyt vielä nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Vuosi sitten rupesin ottamaan Nokkos-Kalkki-Inkiväärin ohella myös Omegat-rasvahappokapseleita, joita olen syönyt kaksi kappaletta päivässä. Nokkos-Kalkki-Inkivääriä otan edelleen aamulla kaksi ja illalla kaksi. Mitään muuta en tarvitse.
Tom oli sairautensa vaikeimpina hetkinä välillä töissä, välillä sairaana, välillä kuntoutuksessa. Hänelle sanottiin suoraan, ettei selästä pääse nykyään eläkkeelle ennen kuin on pyörätuolissa. Eikä Tom eläkkeelle halunnutkaan!
- Kun en päässyt liikkumaan, minulle kertyi ylipainoa, hän toteaa. - Selkävaivojen helpottaessa pystyin taas aloittamaan liikunnan. Heitin myös kylmästi rasvattomalle ruokavaliolle ja niin paino lähti putoamaan. Samalla ihonikin parani; olen koko ikäni kärsinyt kasvojen ja selän aknesta, mutta nyt rasvahappovalmisteet paransivat ihoani selvästi. Viime talvi oli ensimmäinen pitkään aikaan, ettei minulla ollut ainoatakaan flunssaa. Aina aikaisemmin niitä oli vähintään pari talvessa.
- Selkäni on tällä hetkellä suoraan sanottuna aika lailla loistava. Se ei ole terve, mutta olen pitkästä aikaa pystynyt käymään säännöllisesti kuntosalilla ja uimassa. Rullaluistelen kesäisin ja talvisin teen hiihtolenkkejä. Totta kai vanha perusongelma on jäljellä, mutta se on vain murto-osa entisestään. Se ei vaivaa millään tavalla.
Tom tekee töitään öisin, sillä hän on jo kymmenen vuoden ajan huolehtinut postissa ilmaisjakelulehtien kannosta. Jokaöinen vakioreitti kestää kolmisen tuntia. Nyt sekin sujuu ongelmitta.
- Mutta koululääketieteeseen meni usko, hän huokaa. - Vaikka diagnoosi olisi väärä, siitä ei malteta luopua ja koko ajan määrätään vain entistä kovempia lääkkeitä. Osaavia ja potilaista todella aidosti välittäviä lääkäreitä on vähän. Enkä voi ymmärtää sitäkään, miksi magneettikuvaukseen pääseminen on niin vaikeaa. Röntgenkuvauksiin passitetaan kyllä automaattisesti, mutta eihän niistä paljastu paljon mitään. Ja potilashan magneettikuvauksen kuitenkin valtaosaltaan maksaa.
Tom tapasi sattumalta kuntosalilla fysioterapeutti Nina Fräntin vuosi sen jälkeen, kun hänen parantumisensa oli lähtenyt alkuun.
- Olin siellä treenaamassa ihan niin kuin muutkin ihmiset, Tom toteaa. - Se oli aika upea tunne, ja varmaan myös Nina oli tyytyväinen.
Teksti: Reijo Ikävalko/ Terveys-Hymy |
|
